Käsityöläisperinteet kunniaan

Tanskalaiset puhaltavat kauan sitten kuolleisiin käsityöläisperinteisiin uutta henkeä, yhdistävät 3D-suunnittelun ja satulasepän työn sekä levittävät ympärilleen periksi antamattoman tinkimättömyyden ilmapiiriä. Heidän teräksestä ja nahasta valmistetut huonekalunsa keräävät kiitosta ympäri maailman, mutta he itse tuntevat olonsa kaikkein kotoisimmaksi työpajassaan kehittämässä suunnitelmiaan. He ovat Overgaard & Dyrman

Kaukana pohjoisessa keskellä ei mitään, ja silti kaiken keskipisteessä, voi kuulla teräksen takomisen äänen. Työtä tekeville pohjoisjyllantilaisille käsille riittää kysyntää ympäri maailmaa, mutta eniten kotonaan ne ovat Vestbjergissä sijaitsevassa työpajassa, jossa lintujen sirkutus sekoittuu hitsauksen rätinään.

Hammer Bakkessa voi tuntea vuosituhansia vanhan jääkautisen maiseman todistaman historian läsnäolon sen seuratessa hiljaisuudessa tuolien, pöytien ja penkkien hidasta muotoutumista. Maisemalla ei ole aavistustakaan, että se on enemmän kuin todennäköisesti innoittanut kahta nuorta miestä vaalimaan vanhoja perinteitä ja edustamaan harvoin nähtyä esteettistä tinkimättömyyttä. Miehet ovat Christian Dyrman ja Jasper Overgaard, jotka pitävät itseään teknologianörtteinä ja ovat ylpeitä huonekaluista, joiden valmistuksessa on käytetty aimo annos paljaita kouria, vanhoja käsityöläisperinteitä ja uutta tietokoneteknologiaa.

Huonekalu-unelma on syntynyt
Nimen Overgaard & Dyrman takana ovat yrittäjät Christian Dyrman ja Jasper Overgaard. Heidän tarinansa alkoi kymmenen vuotta sitten, kun he tapasivat Aalborgin yliopiston insinöörikoulutukseen kuuluvassa teollisen muotoilun ohjelmassa. Koulutus koostui ryhmäopiskelusta, mutta Christian ja Jasper löysivät nopeasti opinto-ohjelmasta tilaa yksin työskentelylle. He eivät tienneet, että kymmenen vuoden kuluttua heidän määrätietoisuudelleen on kysyntää koko maailmassa.

Insinööriopinnot toimivat miesten yhteistyön käynnistäjänä ja opettivat heille kaiken teknologiasta, mutta tarve uppoutua syvemmälle suunnittelijan ammattiin kasvoi ajan myötä vain suuremmaksi. ”Kun suunnittelee huonekaluja, on koskettava materiaaleihin. Ne on tunnettava”, Christian Dyrman sanoo. Hän osoittaa tietokoneensa näyttöä, jolla Wire-kokoelman tuoli alkaa pyöriä ympäri. Jokainen yksityiskohta on suunniteltava ja kokeiltava. Siksi on käytettävä sekä piirto-ohjelmia että 1:1-malleja”, hän toteaa. Christian ja Jasper seurasivat luovuuden kutsumustaan, keskeyttivät opintonsa Aalborgissa ja valmistuivat Tanskan muotoilukoulusta (Danmarks Designskole) Kööpenhaminasta. Oppilaitoksen työpajatilat antoivat pontta heidän mielikuvitukselleen ja luovuudelleen.

Alfaurokset, kumpikin omassa kolkassaan maata
Nykyisin Christian Dyrman vastaa tuotekehityksen siirtämisestä tuotantoon. Hän huolehtii Pohjois-Jyllannissa sijaitsevan työpajan jokapäiväisestä hallinnosta, kun taas Jasper työskentelee Kööpenhaminan toimistossa ja vastaa suunnitteluprosessin alkuvaiheesta sekä PR- ja mediatyöstä. Jasper kohottaa katseensa aimo annos huumoria silmissään: ”Me olemme kaksi alfaurosta. Jos jakaisimme yhteisen toimiston, voisi hyvin käydä niin, että vain puhuisimme ja keskustelisimme asioista koko päivän”, hän sanoo.

Christian nyökkää hyväksyvästi ja toteaa: ”Kun päätimme perustaa Overgaard & Dyrmanin, olimme molemmat töissä eri puolilla maata. Itse olen alun perin Pohjois-Jyllannista ja Jasper on Sjellannista, joten asiat menivät paljolti sen mukaan kuinka me kumpikin halusimme. Minä en halunnut muuttaa Kööpenhaminaan vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Halusin elää täällä. Nämä ovat olosuhteet, ja meidän täytyy vain saada asiat toimimaan. Lisäksi suuri osa Tanskan alihankkijoista ja tuotannosta sijaitsee täällä Jyllannissa ja suunnittelu- ja markkinointimaailma taas suurimmaksi osaksi Kööpenhaminassa.”

Ei kiitos ulkoistamiselle
Takaisin miesten opiskeluaikaan; yksi kumppaneiden projekteista johti yhteistyöhön yrityksen kanssa, joka halusi aloittaa huonekalujen tuotannon. He yrittävät huonolla menestyksellä Intiassa ja sen jälkeen samalla tuloksella Kiinassa. ”Valmistettu prototyyppi ei ollut lainkaan sellainen kuin olisimme halunneet sen olevan. Silloin huomasimme, kuinka vaikea tilanne on, jos on niin keskittynyt yksityiskohtiin ja omaa niin paljon mielipiteitä siitä, kuinka asiat tulisi hoitaa, että työ on ulkoistettava toiselle välikätenä toimivalle yritykselle”, Christian Dyrman toteaa ja katsoo hyväksyvästi nyökkäävää kumppaniaan: ”On oltava valmis tekemään työssään kompromisseja, jotta sopeutuu siihen maailmaan, tai sitten kaikki on tehtävä itse.” Kumppanit valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon, irtisanoutuivat töistään ja pukivat työvaatteet päälle.

Taito, tahto ja itse tekeminen
Christian Dyrman hakee esille yhden tuolin parivaljakon Wire-kokoelmasta. Nahka on samaan aikaan sileää, pehmeää ja jämäkkää. Muoto on orgaaninen, virtaava ja kevyt, vaikka tuoli on tehty kokonaisuudessaan karkaistusta teräksestä. Miesten tavoitesuuntautuneisuuden, määrätietoisuuden ja tinkimättömän käsityön tulos on ainutlaatuinen. Mistään ei huomaa, että huonekalun valmistaneet vakaat kädet lähes tärisivät pelosta ensimmäisten ostajien lähestyessä. Mutta sellaista se on, kun haluaa tehdä kaiken itse. Ja kädet oppivat nopeasti puhumaan kauppiaan kieltä.

Kääpiöiden luola Pohjois-Jyllannissa
Aivan kuten Lumikin seitsemän kääpiötä myös Christian and Jasper työskentelivät vuoden joka ikinen päivä tuotteidensa parissa. He puursivat, vasaroivat, takoivat ja ompelivat. Vuoden 2014 alussa timantti oli hiottu. Ostajia saapui San Franciscosta ja Sveitsistä.

Christian istuu tuolilleen ja nojaa taakse. ”Ja siinä me olimme. Meidän oli tehtävä jakelusopimuksia, ja ostajat halusivat ansaita tuotteella niin ja niin paljon rahaa. Myynnin maailmaan tutustuminen on ollut itsessään huikea matka. Se voi olla sekä jännittävää että stressaavaa”, hän toteaa, ja Jasper jatkaa:

”Olemme muotoilu- ja tuotenörttejä, ja yhtäkkiä meidän oli pohdittava markkinointia ja myyntiä, yrityksen perustamista ja tuotannon kasvattamista. Kölnissä järjestettyyn näyttelyyn osallistuminen osoittautui parhaaksi koskaan tekemistämme päätöksistä. Ei itse näyttelyn vaan niiden materiaalien vuoksi, jotka teimme sitä varten.” Erityisesti bloggaajat antoivat kumppanuudelle hyvän alun. ”Bloggaajat ovat niitä, jotka kertovat, mikä on uutta ja muodikasta, ja asiakkaamme lukevat näitä blogeja”, Christian sanoo.

”Ei hätäiselle suunnittelulle”
Jasperin ja Christianin huonekaluja ostavat asiakkaat tietävät epäilemättä jotakin estetiikasta ja haluavat lumoutua vaikuttavista yksityiskohdista, mutta he ovat myös vaativa kohderyhmä. Kumppanuuden tulta pitää onneksi yllä korkea kysyntä. Christianilla ja Jasperilla on polttava tarve luoda tuotteita, joiden jokaisen hitsatun liitoksen ja ompeleen takana he voivat seistä ja joiden jokainen yksityiskohta on hiottu, testattu ja työstetty lähes utopistisen perfektionismin tasolle. Tämä periksi antamaton tinkimättömyys ei kuitenkaan ole aina se helpoin polku kuljettavaksi.

Jasper selittää: ”Se että meistä on tullut se, mitä me olemme, voi olla myös hidaste siinä mielessä, että teemme kaiken itse. Teemme omat työkalumme huonekalujen valmistusta varten, hallinnoimme omaa talouttamme ja teemme omat markkinointimateriaalimme aina kuvien ottamisesta kotisivujemme toteuttamiseen. Meille on kuitenkin välttämätöntä, että pystymme hallitsemaan täysin tuotteitamme ja välttämään hätäisen suunnittelun ansan.”

Hitaan muotoilun ystävät
Christian ja Jasper ovat valmistaneet satoja tuoleja ensimmäisestä hitsaussaumasta viimeiseen ompeleeseen saakka.

”Teemme omat päätöksemme siitä, mitä haluamme tehdä, ja olemme päättäneet olla suostumatta kompromisseihin ratkaisuissamme. Tuotteidemme täytyy olla hyviä, ja se vaatii aikaa. Asioilla on oltava aikaa levätä. Opimme paljon suunnittelusta ja välitavoitteista opiskelujemme aikana, ja ymmärrän näkökulman, mutta kiirehtimällä ei ole mahdollista saavuttaa sellaista syvyyttä, josta pidämme”, Christian toteaa.

Christianilla oli jo rakennusalan teräsasentaja-koneistajan koulutus, ja siksi hänellä oli edellytykset metallin työstämiseen. Nahan kanssa työskentelyä oli kuitenkin opeteltava. ”Työhömme sisältyy käsittääkseni enemmän satulasepän työtä kuin klassista nahkatyötä. Käytämme laajalti jo kadonneen ammatin tekniikoita, sillä viimeiset satulantekijät koulutettiin Tanskassa noin 40–50 vuotta sitten. Työ on jännittävää, mutta se vie aikaa. Niin se vain on.”

Raskas perintö jatkettavaksi
Tanska on tunnettu huonekalutuotannostaan muun muassa suunnittelijoiden Kaare Klint, Hans Wegner ja Finn Juhl ansiosta. Overgaard & Dyrman kunnioittaa näitä suunnittelijoita ja saa innoitusta heidän ajatustavoistaan.

”Heille puusepäntyössä on olennaista, että näkee, mihin tietystä materiaalista on ja millaisia teknisiä ratkaisuja se tarjoaa. Tämä ajatustapa on kiinnostava, mutta meille materiaalit voivat hyvin moninaisia. Wire-kokoelmassa käytämme terästä ja nahkaa, mutta tulevaisuudessa voimme käyttää kaikenlaisia muita materiaaleja. Meistä on jännittävää selvittää, mihin materiaaleista on, ja tutkia, kuinka voimme rikkoa rajoja estetiikkaa kunnioittaen”, Jasper toteaa.

”Meistä esimerkiksi muovi ei ole erityisen kiinnostava materiaali, koska siitä voi tehdä melkein mitä vain. Sen sijaan teräksen, nahan, puun ja kiven kaltaisten materiaalien työstämisessä on asioita, joita voi ja ei voi tehdä. Siksi käytetyn materiaalin kanssa on keskusteltava. Esimerkiksi tuoleissamme käyttämämme teräs mahdollistaa kevyet rakenteet, mutta sen päällä ei ole kovin miellyttävä istua. Siksi käytämme nahkaa, jota yleensä käytetään satuloissa. Myös muun muassa Wegner ja Klint tutkivat yksittäisten materiaalien parhaita käyttötapoja aina pienimpiä yksityiskohtia myöten”, Christian sanoo.

Ihmisen ja koneen yhteistyötä
”Jos keskittyy ainoastaan käsityöhön, tulee pian valmistaneeksi jotakin hyvin ainutlaatuista. Toisaalta modernit tekniikat voivat helposti olla liikaa, ja huonekalusta tulee vain tuote, jonka kone pystyy valmistamaan. Yritämme löytää ja yhdistää parhaat puolet uusista tekniikoista ja vanhoista käsityöläisperinteistä”, Jasper jatkaa.

Christian osoittaa ohuita terässäikeitä, jotka luovat heidän huonekalujensa muodon, ja sanoo: ”Nämä tehtiin CNC-koneilla. Meidän olisi täysin mahdotonta tehdä niitä itse. Ensimmäisistä tekemistämme prototyypeistä ei tullut sellaisia kuin olisimme halunneet, sillä yritimme taivuttaa materiaaleja käsin. Koneiden avulla sen sijaan on mahdollista tehdä todella hienostuneita kaaria. Kun puhumme hitsauksesta, monet kysyvät, miksemme käytä hitsausrobottia. Sellaisen toleranssi ei kuitenkaan yksinkertaisesti toimi tässä yhteydessä. Tällaisessa työssä hitsaus vaatii käsityöläisen taitoja. Hitsausrobotti on tyhmä eikä kykene korjaamaan epätarkkuuksia. Ihmiskäsi kykenee.”

Työpajasta päiväkotiin
Kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun miehet tapasivat yliopistossa, ihmiset istuvat heidän huonekaluillaan niin Sydneyssä kuin Singaporessa. Menestys johti tuotannon kasvattamiseen, ja nyt yrityksessä työskentelee kumppaniparivaljakon lisäksi neljä työntekijää: kaksi seppää ja kaksi nahkatyöntekijää. Tämä on antanut enemmän tilaa perhe-elämälle, ja sekä Christian että Jasper kulkevat nykyisin päiväkodin kautta matkallaan työpajalta kotiin.

”Tavallaan on jonkinasteinen tabu, että yrittäjänä toimiva hankkii lapsia. Tiedämme, että se vaikuttaa ajankäyttöömme ja fokukseemme. Joka tapauksessa olimme jollain tavalla samassa tahdissa, sillä ilmoitimme isäksi tulostamme kahden kuukauden erolla”, Jasper kertoo.

Uusi kokoelma 2018
Tulevaisuuden haaveena on tuotanto, jossa toteutuu kokonaisuuden unelma; paikka, jossa eri alojen ihmiset, niin käsityöläiset kuin akateemikot, tulevat ja menevät mutta ovat yhtä lailla kiinnostuneita tutkimaan asioita syvällisesti sekä uteliaita selvittämään, mihin eri materiaaleista on.

”Kokonaisuuden unelma on sellainen, missä kaikki on läpikotaisin valmisteltu”, Christian Dyrman sanoo ja paljastaa, että heidän uusi kokoelmansa julkaistaan toivon mukaan keväällä 2018 ja että parhaillaan he työstävät ahkerasti yksityiskohtia nahan punomiseksi tietyllä menetelmällä.

Vasta tulevaisuus näyttää, onko Overgaardista ja Dyrmanista jatkamaan Wegnerin ja Klintin kaltaisten suurten tanskalaisten muotoilijoiden perintöä. Joka tapauksessa viehätys siitä, mitä voi saada aikaan pienillä ylimääräisillä ponnistuksilla, on vahvasti läsnä tarinamme aiheena olevassa työpajassa.