Ulfberht – viikinkimiekka tuhat vuotta aikaansa edellä

Kaikki HBO:n menestyssarja Game of Thronesin uskolliset ystävät tietävät, mitä valyrialainen teräs on – ikivanha materiaali, jota käytettiin ainutlaatuisten, vahvojen ja periaatteessa voittamattomien miekkojen takomiseen. Viikinkiaikaan perehtyneille ajatus supermiekasta ei kuitenkaan ole aivan kaukaa haettu. Viikingeillä oli jotain vastaavaa – Ulfberht.

Tutkijat ovat löytäneet noin 170 tällaista viikinkien supermiekkaa. Ne ovat ajalta 800–1000 jKr., ja niihin kaikkiin on taottu säiläkirjoitus ”Ulfberht”, jonka jotkut uskovat liittyvän valmistajaan, sekä kaksi ristiä.

Hämmentävintä Ulfberht-miekoissa on metalli, josta ne on taottu. Uposteräkseksi kutsuttu materiaali on niin vahvaa ja puhdasta, että tuntuu uskomattomalta, että yksikään seppä tuona aikana olisi osannut käsitellä sitä. On tosiasia, että tätä teräslaatua alettiin tavata Euroopassa vasta tuhat vuotta myöhemmin.

Aikana, jolloin Ulfberht-miekat taottiin, vastaavasta teräksestä valmistettiin miekkoja myös Lähi-idässä. Ne valmistettiin niin kutsutusta Damaskoksen teräksestä, jota saadaan wootz-nimisestä raaka-aineesta jonka alkuperä on Aasiassa. Sekä Damaskoksen teräksen että upokasteräksen on todettu sisältävän epätavallisen paljon hiiltä.

Ulfberht syntyy uudelleen 
Seppä Richard Furrer Door County Forgeworks -yrityksestä yritti luoda Ulfberht-miekan uudelleen pajassaan Pohjois-Wisconsinissa, Yhdysvalloissa, selvittääkseen, oliko viikinkiajan metallintyöstöosaamisella edes mahdollista valmistaa tällaisia miekkoja. Koe oli osa Nova National Geographics -dokumenttia Ulfberhtista.

Furrer alkoi sulattaa terästä hiilen kanssa jaloteräksen muodostamiseksi käyttämällä Lähi-idästä peräisin olevaa uunia, joka oli valmistettu savesta ja tiilistä. Puhtaan ja laadukkaan teräksen valmistamisen perusedellytys on lämpö. Jotta epäpuhtaudet eli kuona voitaisiin erottaa teräksestä, uunin lämpötilan pitää nousta 3 000 asteeseen.

Upokasteräksen työstäminen on vaikeaa, ja Furrerilta veikin kaikkiaan 11 tuntia muotoilla miekanterä upokasuunista saadusta valanteesta. Sen jälkeen oli aika takoa Ulfberht-sanasta ja kahdesta rististä muodostuva säiläkirjoitus. Furrerin piti ensin taltata terästä pois säiläkirjoituksen kohdasta, minkä jälkeen hän takoi kirjaimet ja ristit. Tämän jälkeen miekka karkaistiin säiläkirjoituksen sulauttamiseksi miekkateräkseen. Jäähdytyksen ja tuntikausien kiillotuksen jälkeen Furrer pystyi lopultakin näkemään työnsä tuloksen: täydellisesti valmistetun miekan. Tämä todistaa, että viikinkiajalla oli mahdollista takoa näin laadukkaita miekkoja.

Mistä teräs oli peräisin?
On arvoitus, mistä viikingit saivat teräksen. ”On suuri arvoitus, mistä he saivat käsiinsä raaka-ainetta”, toteaa Furrer Novalle. ”Meillä ei ole mitään todisteita upokasteräksen valmistamisesta Euroopassa, ennen kuin vasta 800 vuotta myöhemmin.”

Tukholman yliopiston tutkijan, Fredrik Charpentier Ljungqvistin mukaan vastaus kysymykseen voi olla melko yksinkertainen. Vaikka upokasteräksen valmistuksesta Euroopassa tällä ajalla ei olekaan tietoja, damaskolaismiekka osoittaa, että Lähi-idässä tämä osattiin. Myös arkeologisissa kaivauksissa viikinkiajalta löytyneet esineet osoittavat, että tuon ajan skandinaavit kävivät idänkauppaa. Lisäksi tiedetään, että he osasivat matkustaa vesiteitse – jokia ja järviä pitkin – aina Mälarenilta Pohjois-Iraniin niin kutsuttua Volgan reittiä käyttäen.
”Useimmat Ulfberht-miekat on ajoitettu samaan aikaan, jolloin Volgan reitti oli avoinna”, kertoo Charpentier Ljungqvist Novalle. ”Mielestäni vaikuttaa erittäin todennäköiseltä, että Ulfberht-miekkojen alkuperä on Iranissa. Voisin arvata, että viikingit ostivat terästä iranilaisilta kauppakumppaneiltaan turkiksilla ja muilla pohjoisilla raaka-aineilla, ja toivat sitä mukanaan pienissä aluksissaan, joita käytettiin jokimatkoilla.”

Tohtori Alan Williams lontoolaisesta Wallace Collection -laitoksesta on historiallisten teräsaseiden maailman johtavia asiantuntijoita. Williams on samaa mieltä Charpentier Ljungqvistin kanssa: ”1000-luvun jälkeen Volgan reitti sulkeutui ja Ulfberht-miekkojen valmistus loppui, mikä mielestäni todistaa vahvasti, että miekat valmistettiin tuontiteräksestä”, hän kertoo.

Kuka tai mikä Ulfberht oli?
Vaikka materiaaliin liittyvä kysymys vaikuttaakin ratkaistulta, jäljelle jää yhä suuri kysymys: kuka tai mikä Ulfberht oli? Säiläkirjoituksen takominen miekkaan on vaarallinen prosessi, koska vaarana on terän vahingoittuminen. Ainoastaan erittäin taitavalla käsityöläisellä olisi voinut olla osaamista, joka vaaditaan säiläkirjoituksen takomiseen Ulfberht-miekkoihin. Nimellä ja kahdella ristillä on pitänyt olla suuri merkitys, koska itse säiläkirjoituksen takominen vaati paljon lisätöitä. Aluksi Ulfberhtin uskottiin olevan miekan valmistajan nimi. Koska miekkoja taottiin 200 vuoden aikana, on mahdotonta, että valmistajia olisi ollut vain yksi.

Symbolikkaa ja magiaa
Vaikka Ulfberht on frankkilainen nimi, risti oli symboli, jota käyttivät vain roomalaiskatolisen kirkon korkea-arvoiset jäsenet, kuten piispat ja apotit. Siitä huolimatta, että katolinen kirkko oli pakanallisten viikinkien voimakas vastustaja, se valmisti ja myi paljon aseita. Mutta vaikka katoliset olisivatkin valmistaneet miekat ja salakuljettaneet niitä vihollisilleen viikingeille, kuinka kirkko sitten olisi saanut terästä käsiinsä? Teoria, että viikingit toivat terästä mukanaan Lähi-idästä, tuntuu järkevämmältä.

Tohtori Williamsin mielestä on useita syitä siihen, että skandinaavi olisi käyttänyt vierasta sanaa yhdessä ristin kanssa. ”Sillä on voinut olla maagista merkitystä – ehkä viikingit ovat kopioineet kadonneen roomalaisvallan symboleja. Ehkä niitä on käytetty jonkinlaisena tuotemerkkinä, kuten Apple-symbolin lisääminen tietokoneeseen”, kertoon hän Novalle.

Piraattikopiot

Williamsin tutkimista 44 Ulfberht-miekasta 33:ssa on ollut säiläkirjoitus ”risti – ULFBERHT – risti”, kun taas 11:ssä kirjoitus on ollut ”risti – ULFBERHT – risti – T”. Williamsin mukaan 11 viimeksi mainittua miekkaa on valmistettu upokasteräksestä, jonka hiilipitoisuus on suuri. Muut 33 miekkaa on valmistettu heikkolaatuisemmasta teräksestä, mikä viittaa niiden olevan luultavasti kopioita.

”Ne ovat luonnollisesti sen aikaisia väärennöksiä. Niitä valmistivat henkilöt, jotka halusivat ansaita rahaa Ulfberhtin maineella. Luultavasti lukutaidottomat käsityöläiset valmistivat niitä lukutaidottomille asiakkaille, Pahaa-aavistamattomalle ostajalla kyseessä vaikutti olevan aito Ulfberht-miekka, mutta sen rikkoutumisvaara oli paljon suurempi, mikä tietenkin oli äärimmäisen ikävää taistelussa”, lopettaa Williams.

Ulfberhtin identiteetti jää todennäköisesti arvoitukseksi. Siitä ei kuitenkaan ole epäilystäkään, että nimellä oli aikanaan sama merkitys kuin Guccilla tai Pradalla nykyään. Tai Fredrik Charpentier Ljungqvistiä lainaten: ”Se oli miekkojen Rolls Royce”.

Teksti: Isabel Kliger
Valokuvat: Cecilia Rudengren