Tomaattiviljely tarvitsee hiilidioksidia ja kimalaisia
Ruotsin Dalköpingen tomaattiviljelyksillä hiilidioksidi on välttämättömyys. 80 000 neliömetrin viljelyksille mahtuu 250 000 tomaatintaimea ja runsaasti kimalaisia.
Alfred Pederson & Son perusti vuonna 2000 tomaattiviljelmän Dalköpingeen. Sijainti Ruotsin eteläkärjessä on täydellinen, sillä meri tuo kosteutta viljelmille. Eteläkärjessä on myös paljon valoa.
Alfred Pederson & Son
Alfred Pedersenin perustivat vuonna 1948 Katrine ja Alfred Pedersen. Vuosien mittaan yritys on kasvanut Tanskan suurimmaksi tomaatinviljelijäksi, ja sen konsernijohtaja ja pääomistaja on Pedersenien poika Mads. Yritys aloitti viljelyn Trelleborgissa vuonna 2005.
Kolmas hyviin tomaatteihin tarvittava ainesosa on hiilidioksidi, jota AGA toimittaa tilalle lähes päivittäin. Ilman hiilidioksidia mikään ei kasva. Usein sanotaan, että kasveille täytyy jutella. Toisinaan se riittää, mutta joskus tarvitaan enemmän hiilidioksidia kuin mitä hengitysilmasta saa. Ilman normaali hiilidioksidipitoisuus on 300–400 ppm. Kasvihuoneessa ihannearvo on 1 000 ppm. Tomaatintaimet imevät itseensä hiilidioksidia ja muuttavat sen hiilihydraateiksi, jotka ovat perusta kasvien soluille.
Sijaintimme on hyvä. Maa on laakeaa ja muille viljelyksille on pitkä matka, kertoo tilapäällikkö Poul-Erik Lund.
Tertuista myymälään päivässä
Vuodenvaihteessa istutetaan 250 000 taimea. Jokainen taimi tuottaa 30 tomaattiterttua vuodessa, ja kustakin tertusta saa noin 600 grammaa tomaatteja. Tomaatit poimitaan huhti–marraskuussa, ja ne ehtivät myymälöihin heti seuraavana päivänä. Marraskuun lopussa koko kasvi kiskaistaan maasta. Tuolloin se voi olla jopa 12 metrin korkuinen. Sen jälkeen kasvihuone puhdistetaan perusteellisesti ennen uusien taimien istuttamista.
Trelleborgissa viljellään 12:a eri tomaattilajiketta ja 8:a eri cocktailtomaattilajiketta. Makuun vaikuttaa kolme tekijää: aurinko, lajike ja tuoreus. Mitä enemmän aurinkoa tomaatit saavat, sitä maukkaampia ne ovat. Suuntaus on kohti erikoisempia ja erivärisiä tomaatteja. Edelleen myydään kuitenkin eniten tavallisia isoja pyöreitä tomaatteja, kertoo Poul-Erik Lund.
Ruotsissa on entistä vähemmän tomaatinviljelijöitä, sillä pieniä viljelyksiä on vaikea saada kannattavaksi. Toisaalta monet ruotsalaiskuluttajat ovat valmiita maksamaan enemmän kotimaisista tomaateista. Silloin tuotteidemme täytyy kuitenkin olla parempia kuin tuontitomaatit, toteaa Poul-Erik, jonka mielestä on vaikeaa kilpailla tomaatinviljelyn mahtimaiden Hollannin ja Espanjan kanssa.
Tomaatit
Tomaatti (Solanum lycopersicum) on alun perin Perusta kotoisin oleva perunakasvi, joka tuottaa syötäviä hedelmiä. Pohjoismaihin se rantautui 1700-luvun lopulla. Nykyisin Ruotsissa syödään noin 1 200 tonnia tomaattia viikossa. Tomaatti sisältää runsaasti lykopeeni-nimistä karotenoidia, jota on veriplasmassa. Siitä tomaatti saa punaisen värinsä.
Viisi tekijää ja jättisäiliö
Lopputulos on viiden eri tekijän summa. Kasvihuoneessa tarvitaan vettä, lämpöä, valoa, ravintoa ja hiilidioksidia. Luonto ratkaisee, miten paljon hiilidioksidia tarvitaan, mutta AGA toimittaa sitä vuosittain noin 3 000 tonnia. Näin suuren määrän toimittaminen asiakkaalle vaatii valtavia resursseja ja logistiikkaratkaisuja. Saatavuuden hiilidioksidin saatavuuden varmistamiseksi tilalla on valtava säiliö, kertoo AGAn tuotepäällikkö Paul Brantby.
Puutarhassa tarvitaan vielä yhtä pikku apulaista, kimalaista. Dalköpingessa kaikki tomaatinkukat hedelmöitetään luonnollisella tavalla. Kimalaiset tietävät oikean ajankohdan, ja niiden ansiosta tomaattiin tulee enemmän hedelmälihaa ja siemeniä.
Hiilidioksidin ja kimalaisten avulla Ruotsin suurin puutarha tuottaa kuluttajille kauniita ja maukkaita tomaatteja.
Teksti: Jessica Ohlsson
Kuva:Cecilia Rudengren
