Kuntoilua hapen kanssa vai ilman?

Pohjoismaisessa uudessa keuhkoahtaumatautitutkimuksessa tarkastellaan ensimmäisen kerran, onko lisähapen käyttämisestä liikunnan aikana hyötyä keuhkoahtaumapotilailla, joilla hapenpuutetta ei esiinny levossa vaan rasituksen yhteydessä.

Keuhkoahtaumatauti kuuluu aikamme kansansairauksiin, ja se johtuu tavallisesti pitkäaikaisesta tupakoinnista. Keuhkoahtamatautipotilailla esiintyy usein hengitysvaikeuksia, väsymystä ja uupumusta, mikä johtuu vahingoittuneista ja normaalia ahtaammista hengitysteistä tai fyysisestä toimettomuudesta.

Kyse on elämänlaadusta
”Keuhkoahtaumatauti on sairaus, joka heikentää elämänlaatua. Ajan kuluessa se voi vaikeuttaa päivittäisten askareitten hoitamista ja normaalia elämää. Näin ollen kyseessä on tärkeä tutkimus, joka jatkossa voi johtaa vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavien aktivoimiseen ja kärsimyksen vähentämiseen”, sanoo Margareta Emtner, Uppsalan yliopiston professori ja tutkimuksen johtaja.

Lisätietämys voi antaa vastauksia
On jo tiedossa, että levossa hapenpuutteesta kärsivien keuhkoahtaumapotilaiden oloa voidaan helpottaa pitkäkestoisella happihoidolla. Kuitenkaan käytettävissä ei ole tietoa lisähapen eduista potilailla, joilla hapenpuutetta esiintyy vain fyysisen rasituksen yhteydessä. Tätä tietoa tarvitsisivat sekä potilaat että hoitolaitokset. ”Linde Healthcarelle on itsestään selvää tukea tällaista tutkimusta toimittamalla happea tutkimukseen osallistuville henkilöille. Meille on tärkeää voida osallistua lisätiedon hankkimiseen keuhkoahtaumataudista ja liikunnasta. Jatkossa käsitellään luonnollisesti myös vaikeasta keuhkoahtaumataudista kärsivien potilaiden elämän laadun parantamista”, toteaa Gunilla Almqvist, Linde Healthcaren Homecare-alueen tuote- ja kehitysjohtaja.

Hanke toteutetaan kolmessa maassa
AMBOX (AMBulatory OXygen) -tutkimus toteutetaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tutkimuksen kysymyksenasettelu kohdataan usein pohjoismaisissa yhteyksissä, ja kaikissa osanottajamaissa ollaan kiinnostuneista asiasta. Tutkimukseen osallistuu 144 henkilöä. Puolet osanottajista saa lisähappea kuntoilun aikana, kun taas puolet harjoittelee ilman lisähappea. Kaikki osanottajat saavat fysioterapeutin ohjausta, ja heitä aktivoidaan liikkumaan koko tutkimuksen ajan. Molemmat ryhmät testataan tutkimuksen alussa sekä kuuden kuukauden ja 12 kuukauden kuluttua. Seurannassa selvitetään, miten lisähappi vaikuttaa pelkästään fyysisen rasituksen aikana hapenpuutteesta kärsiviin keuhkoahtaumapotilaisiin. Tutkimuksessa pyritään löytämään vastaus tähän kysymykseen.

Pitkäaikainen seuranta
”Monet tutkimukset ovat osoittaneet liikunnan tärkeyden keuhkoahtaumatautipotilaille. Kuntoilu ja liikkuminen parantavat fyysistä kuntoa ja näin lisäävät edellytyksiä parempaan elämään ja elämänlaatuun”, jatkaa Margareta Emtner. ”Olemme kiinnostuneita seuraamaan heitä koko vuoden ajan saadaksemme selville, mitä pitkällä ajanjaksolla tapahtuu ja miten osanottajat itse kokevat asian”, toteaa Margareta Emtner.

Fysioterapeutin seurannassa
Tutkimuksessa ei tarkastella pelkästään osanottajien kuntoon liittyviä kysymyksiä, vaan myös heidän elämänsä laatua. Alkutapaamisessa fysioterapeutin kanssa osanottajat asettavat itselleen tavoitteet seuraavalle viikolle eli määrittävät, mitä liikuntaa harjoittavat ja milloin. He pitävät päivittäin harjoittelupäiväkirjaa toiminnastaan ja sen sujumisesta. Viikon kuluttua fysioterapeutti ottaa yhteyttä potilaaseen ja tiedustelee kuulumisia. Samalla suunnitellaan seuraavan viikon ohjelma. Ensimmäisen kuukauden aikana fysioterapeutti ottaa yhteyttä joka viikko, minkä jälkeen yhteydenpitoa harvennetaan.

Tutkimuksella saadaan tietoa siitä, alkavatko lisähappea saavat liikkua enemmän ja paraneeko heidän elämänsä laatu verrattuna osanottajiin, jotka eivät käytä lisähappea. Lisäksi halutaan selvittää, miten osanottajat suhtautuvat lisähapen käyttämiseen liikunnan aikana. Eräs odotus on, että liikunnan aikana lisähappea saavat kokisivat liikkumisen helpommaksi ja näin ollen alkaisivat liikkua enemmän. Fyysinen aktiivisuus auttaa hyvän terveyden ylläpitämisessä niin keuhkoahtaumataudista kärsiviä kuin meitä muitakin.

Teksti: David Hulth Wallgren
Kuvat:AGA