Ei aina niin vakavaa…

100-vuotisen historiansa ajan AGA on valistanut ja kouluttanut hitsaajia tekemään työtään turvallisemmin ja riskittömämmin. Vaikka kaasujen kanssa työskentely on vaarallista, aina viestintä ei ole ollut vakavaa. Hitsaustaito-lehdessä on jaettu humoristisia aforismeja ja sarjakuvia, tuotenimiä on keksitty pilke silmäkulmassa ja tuotteita on mainostettu hauskoilla tavoilla.

Mitä sanot vaikkapa tuotenimestä Roiske-Roope? Eikö olekin hauska ja lähestyttävä nimi suihkeelle, joka estää roiskeiden tarttumisen työskentelykappaleisiin ja hitsaussuuttimiin? Entä mitä mieltä olet Mona Lisasta, jolla on kädessään hitsipilli? Kuuluisa, hieman muokattu maalaus markkinoi 80-luvun Hitsaustaito-lehdessä AGAn poltinsarjaa.
Hitsaustaito-lehdissä jaettiin tietoa muustakin kuin hitsaustaidon kehittämisestä. Lehdissä kerrottiin muun muassa tarpeellisista ja eriskummallisista tavoista hyödyntää hitsauskaasuja ja kaasunvalmistuksen sivutuotteita. Tässä jutussa esittelemme julkaisujen parhaimmistoa.

Kaikkea jännää asetyleenistä
1920-luvulla pelättiin, että asetyleeniä alettaisiin käyttää leikkauspolttimokaasuna kassakaappien murtamiseen. Estääkseen murtoyritykset kassakaappitehtailijat keksivät laittaa kaappien terässeinien väliin kerroksen rikkiä. Polttokaasujen vaikutuksesta rikki kaasuuntuisi ja saisi varkaat aivastamaan, jolloin he paljastaisivat murtoaikeensa ja jäisivät kiinni itse teossa.
Eräs keksijä päätti patentoida ideansa asetyleeniin perustuvasta perunankuorintalaitteesta. Laitteessa peruna kulkee pitkää putkea pitkin. Putkea lämmitetään asetyleeniliekkien avulla, ja kun peruna kulkee liekkien ohi sen kuoret palavat hiileksi. Putken alapäähän sijoitetut harjat putsaavat hiiltyneet perunankuoret pois. Keksinnöstä uumoiltiin syntyvän hitti keittäjättärien keskuudessa, mutta tarina ei kerro yleistyikö laitteen käyttö koskaan.
Asetyleenin ja raskasmetallien yhdisteet ovat hyvin räjähdysherkkiä aineita ja kiinnostavat siksi keksijöitä. Eräs nero sai idean hyödyntää asetyleenikuparia tulitikuissa. Kunhan tikku on täydellisen kuiva, asetyleenikuparipään saa syttymään lujasti pyörivällä smirgelilevyllä. Keksinnön yleistymistä nero olisi halunnut vauhdittaa kieltämällä perinteisten tulitikkujen käytön. Tupakoitsijat olisi myös pitänyt saada kantamaan smirgeliä mukanaan joka paikkaan.

Hyöty irti kaasunvalmistuksen sivutuotteista
Asetyleenikaasua valmistetaan kalsiumkarbidista ja vedestä. Kaasunvalmistuksen sivutuotteena syntyy kalsiumhydraattia eli sammutettua kalkkia, joka tunnetaan myös nimellä karbidikalkki. Sammutettua kalkkia käytettiin 20-luvulla muun muassa rakennusten valkaisemiseen. Veteen sekoitettuna sillä valkaistiin navettoja, kellareita ja tehdasrakennuksia, ja suojattiin hedelmäpuita tuholaisilta. Toinen yleinen käyttötarkoitus kalkille on edelleen peltojen lannoitus.
Eräs maanviljelijä yritti hyötyä karbidista omaperäisemmällä tavalla. Hänen talossaan majaili paljon rottia ja maanviljelijä toivoi pääsevänsä niistä tehokkaasti eroon. Hän levitti kellariinsa karbidia mielestään sopivan määrän tuhotakseen rotat sillä. Karbidi joutui kuitenkin kosketuksiin veden kanssa ja kemiallinen reaktio sytytti sen palamaan. Karbidin suuresta määrästä johtuen syttymisreaktio oli räjähtävä ja niinpä rottien lisäksi räjähtikin koko talo tavaroineen ilmaan. Ihmisvahingoilta onneksi vältyttiin, ja maanviljelijä ehkä oppi, ettei vaarallisilla aineilla pidä leikkiä.

Uutuudet viehättävät
Hämmästyneet miehen kasvot huudahtavat vanhassa mainoksessa “Nyt tulee pojat rrrautaa…”. Hitsaajamestari Tenho Sallinen oli kokeillut uutta AGAn hitsausmuuntajaa ja hämmästynyt, kuinka kehittynyt se oli aiempiin muuntajiin verrattuna. 16 vuotta hitsausalaa nähtyään Tenho arvosti uuden koneen käyttöystävällisyyttä: äänettömyyttä, kauko-ohjausta ja toimivuutta ääriasennoissa. Hän pääsi kommentteineen ja kasvokuvineen mainostamaan muuntajaa Hitsaustaito-lehteen. Mainoksen uskottavuutta lisäsi Tenhon oma allekirjoitus asiantuntijalausuntonsa alla.
Ennen muinoin oli tapana, että lääkärit suosittelivat potilailleen “ilmanvaihtoa”, jos vaivoihin ei löytynyt lääketieteellistä ratkaisua. Ilmanvaihdolla tarkoitettiin matkustusta toiseen maahan, esimerkiksi vuoristoon. Siellä hengitysilma olisi erilainen ja voisi lepoon yhdistettynä auttaa potilasta toipumaan vaivoistaan. Saksalainen keksijä ehdottikin, että kohdemaiden ilmaa pullotettaisiin. Potilas voisi koehengittää eri maiden ilmoja ja todeta, mikä ilma hänen vaivansa parantaa. Näin vältyttäisiin matkustamisesta maahan, jonka ilma ei sovikaan potilaan vaivaan.

Mona Lisa, Roiske-Roope ja Tenho Sallinen toivat huumoria tuotenimiin ja -julkaisuihin