METAANI

Metaani (CH₄) on väritön ja hajuton kaasu, jota muodostuu orgaanisen materiaalin hapettomassa hajoamisessa. Metaanin havaitsi 1770-luvulla Alessandro Volta, joka mm. keksi sähkökondensaattorin.

Metaani – lyhytikäinen kasvihuonekaasu
Metaani on kasvihuonekaasu, joten sillä on tietty ympäristövaikutus. Metaanikaasu muodostaa 7 prosenttia Suomen kasvihuonepäästöjen kokonaispäästöistä. Kaasu lasketaan lyhytikäisiin kasvihuonekaasuihin ja kestää vain 8 vuotta ilmakehässä hiilidioksidiin verrattuna, jonka vuoksi se ei keräänny ilmakehään. Tämä johtuu siitä, että metaanimolekyylit reagoivat hiilidioksidia ja vettä tuottavien nk. hydroksyli-ionien (OH-) kanssa. Nykyään metaani vastaa lähes kolmasosaa globaalisesta fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Metaanin kasvu ilmakehässä on lähes kaksinkertaistunut viimeisten 100 vuoden aikana, mutta laskenut 1980-luvulta lähtien, minkä uskotaan johtuvan päästöjen muutoksista.

Happiköyhissä ympäristöissä – ja märehtivät eläimet
Metaania muodostuu mm. happiköyhissä ympäristöissä, kuten turvesoilla, riisipelloilla ja kaatopaikoilla. Muita metaanilähteitä ovat esimerkiksi märehtivät eläimet, kuten nautakarja. Globaali lämpeneminen on johtanut metaanihydraattien sulamiseen jäätyneissä merenpohjissa ja arktisella tundralla, joka nykyään on suuri metaanilähde. Itä-Siperian meren pohjan sedimentit sisältävät 200 kertaa enemmän metaania kuin ilmakehässä.

Käyttöalueet
Metaania käytetään mm. polttoaineena ja kemiallisessa teollisuudessa. Metaani on erittäin syttyvää ja muodostaa vakavan räjähdysvaaran kaivoksissa, joissa sitä esiintyy luonnostaan. Kaupalliseen tarkoitukseen myytävä metaani sekoitetaan pahanhajuisiin rikkiseoksiin, kuten etyylimerkaptaaniin, jotta se voidaan havaita vuotojen yhteydessä. Myös fossiiliset polttoaineet sisältävät suuria määriä metaania, ja siksi metaani poltetaan esimerkiksi öljyntuotannossa räjähdysvaaran pienentämiseksi.