Maanviljelijän pojasta nobelistiksi
Gustaf Dalén oli Ruotsin merkittävimpiä innovaattoreita. Nobel-palkittu keksijä ja yritysjohtaja tunnettiin myös maailmalla.
Gustaf Dalénin (1869–1937) tärkeimpiä keksintöjä ovat paineensäätimellä varustettu vilkkuvalolaite, aurinkoventtiili sekä automaattinen hehkuverkon vaihtaja ja linssiheiluri majakkapoijuille majakkaan merellä vaikuttavien aaltojen liikkeiden vähentämiseksi ja vakaamman valokeilan aikaansaamiseksi. Dalénin keksintöihin lukeutuu myös AGA-täytemassa, jonka avulla asetyleenia voidaan käsitellä ja varastoida turvallisesti. Dalénin keksinnöt loivat perustan AGAlle (AB Gasackumulator) ja sen menestystuotteelle AGA-majakalle.
Siemenviljelystä höyryturbiineihin
Nils Gustaf Dalén syntyi 30. marraskuuta 1869 maanviljelijäperheeseen Stenstorpissa, Vänern- ja Vättern-järvien välisellä alueella. Viiden veljen ja yhden sisaren muodostamassa sisarusparvessa kasvanut Gustaf osoitti jo varhain käytännöllistä ja teknistä lahjakkuutta. Hän omistautui jo nuorena monimutkaisille keksinnöille. Gustafin katsottiin soveltuvan sisaruksista parhaiten maatilan jatkajaksi. Hän saikin maanviljelyyn suuntautuneen koulutuksen muun muassa Stenstorpin maamieskoulussa, jossa hän opiskeli meijerin- ja puutarhanhoitoa. Koulut käytyään Gustaf omistautui maatilalle. Hän osoitti yrittäjyyttä ja teknistä lahjakkuutta harjoittamalla siemenkauppaa ja mehiläishoitoa, pitämällä tilameijeriä sekä korjaamalla ja rakentamalla koneita.
Gustaf Dalén kiinnostui yhä enemmän luonnontieteistä ja edistyneestä konetekniikasta ja lähti vuonna 1892 Tukholmaan esittelemään insinööri-keksijä Gustaf de Lavalille keksintöä, joka mittasi maidon rasvapitoisuutta. Kävi kuitenkin ilmi, että de Laval oli jo keksinyt vastaavan laitteen.
Nuori Dalén teki kuitenkin vaikutuksen, ja de Laval neuvoi tätä hankkimaan kunnollisen teknillisen koulutuksen. Tästä innostuneena Gustaf ryhtyi opiskelemaan itsenäisesti ja otti yksityisopetusta. Hän pääsi Chalmersin teknilliseen instituuttiin ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1896. Sen jälkeen Dalén opiskeli vielä vuoden Zürichin teknillisessä yliopistossa, jota pidettiin aikansa parhaana teknillisenä oppilaitoksena. Siellä hän suuntautui konetekniikkaan ja höyryturbiineihin.
AGA, asetyleeni ja Nobel-palkinto
Palattuaan Ruotsiin vuonna 1897 Gustaf jatkoi kokeiluja höyryturbiinien, ilmakompressorien ja pumppujen parissa. Hänen oli määrä aloittaa opintojensa jälkeen työt de Lavalilla, mutta heikon taloudellisen tilanteen vuoksi hänelle ei voitu tarjota työpaikkaa.
Niinpä Gustaf Dalén perusti toisen entisen Chalmersin opiskelijan kanssa yrityksen nimeltä Dalén och Celsing. Näin Dalén sai yhteyden Göteborgissa asetyleenituotteita valmistavaan Svenska Karbid & Acetylen AB:hen. Svenska Karbidin muuttaessa Tukholmaan vuonna 1901 Dalén palkattiin yli-insinööriksi ja työpajapäälliköksi. Hän lähti yrityksestä vuonna 1904, mutta palasi myöhemmin konsultoivan kehitysinsinöörin tehtävään. Kaksi vuotta myöhemmin Dalénista tuli kokopäiväinen työntekijä.
Vuonna 1909 Dalén & Celsing miltei ajautui konkurssiin. Uudelleenjärjestellyn yhtiön toimitusjohtajaksi nimitettiin Gustaf Dalén, ja sen nimeksi tuli Svenska Aktiebolaget Gasaccumulator, lyhennettynä AGA. Dalénin ja muiden AGA-insinöörien ansiosta AGA kasvoi nopeasti. 1900-luvun alussa yhtiön tärkein tuote oli merenkulussa käytettävät majakat, joihin ei tarvittu sähkölaitteita, vaan valo tuotettiin polttamalla asetyleenia.
Vuonna 1912 Gustaf Dalén sai Nobelin fysiikan palkinnon kehittämästään omavoimaisesta säätimestä, jota yhdessä kaasuakkujen kanssa käytettiin majakoiden ja valopoijujen valaisuun.
