Juotava juomavesi
Ennen kuin juomavesi pääsee hanaamme asti, se on kulkenut useiden prosessien läpi jotta sen laatu on saatu sopivaksi.
Veden pH, emäksisyys ja kovuus on korjattava, jotta vesi olisi juotavaa ja vältettäisiin korroosiota putkistoissa. Tässä vaiheessa kaasu tulee kuvaan mukaan. Tavalliset kaasut, joita käytetään veden käsittelyssä ovat hiilidioksidi, happi ja otsoni. Hanavetemme on usein käsitelty yhdellä tai useammalla näistä kolmesta kaasusta. Puhdistusprosessin viimeisessä vaiheessa vettä käsitellään kaasulla.
Faktoja emäksisyydestä:
Emäksisyys on toinen nimitys vetykarbonaatti-ionien määrälle, joka vaikuttaa veden syövyttävyysominaisuuksiin. Pitoisuuden pitää olla vähintään 60 mg/l, jotta se suojaisi vesijohtoja korroosiolta.
Liuottamalla veteen hiilidioksidia nousee vetykarbonaatti-ionien määrä, mutta samalla pH laskee. Jotta juomaveteen saadaan oikea pH, täytyy sitä nostaa kalkilla, soodalla tai natriumhydroksidilla.
Elintarvikeviraston ohjeiden mukaan juomaveden pH:n tulee olla välillä 7,5 – 9. Hiilihappoa käytetään vesilaitoksilla myös pH:n säätöön.
Viemäreissä hiilihappo auttaa luomaan biohajottaville bakteereille hyvän toimintaympäristön. Samoin monet uimahallit käyttävät hiilidioksidia välttääkseen suolahapon käytön uimaveden pH:n säätämisessä desinfioinnin jälkeen.
Hiilidioksidia käytetään myös erilaisissa teollisuuden prosesseissa pH:n hallintaan.
Hiilipitoisuutta säädellään
Vesijohdot ovat usein rautaa, mutta joskus myös terästä tai muovia. Rakennuksissa ne ovat kuparia, muovia tai terästä. Liittimet, venttiilit ja hanat ovat messinkiä.Koska metalliset aineet väistämättä syöpyvät, annetaan vedelle sellainen koostumus, että syöpyvän metallin kiinteiden aineiden ja veden ionien vaikutuksesta syntyy tiivis kerros, joka estää hapen pääsyn metallipintaan ja korroosion etenemisen. Kerros erilaisia kiinteitä aineita, kuten ruoste, rautakarbonaatti ja kalsiumkarbonaatti, antaa rauta- ja teräsputkille hyvän suojan. Siksi on tärkeää, että veden karbonaattipitoisuutta, ts. emäksisyyttä, ja kalsiumpitoisuutta, ts. veden kovuutta, säädellään.
Veden kovuus kuvaa mineraalien määrää vedessä, käytännössä yleensä kalsiumin, mutta joissain määrin myös magnesiumin. Kovuutta mitataan ns. saksalaisilla asteilla. Kovuutta säädetään lähinnä siksi, että korkea ja matala kovuusaste voivat aiheuttaa ongelmia. Korkea kovuus esimerkiksi aiheuttaa kalkkikerrostumia ja vaatii suuria pesuainemääriä.
Vedenkeittimeen syntyy kalkkikerrostumia. Pehmeä vesi taas syövyttää vesijohtoja. Emäksisyyttä mitataan vetykarbonaatti-ionien (HCO3–) määrän avulla. Korkea pitoisuus tarkoittaa suurta puskurointikapasiteettia, eli hyvää mahdollisuutta vastaanottaa happoa ilman merkittävää pH:n muutosta. pH on veden happamuuden, ts. vetyionien (H+) aktiivisuuden mitta. Syöpymisen vähentämiseksi emäksisyyttä ja kovuutta nostetaan, tavallisesti ns. kalkki-hiilihappo -menetelmällä, jossa lisätään poltettua kalkkia (CaO) tai sammutettua kalkkia (Ca(OH)2) ja hiilidioksidia (CO2). Pienet ja keskisuuret vesilaitokset antavat veden usein virrata kalkkikiven (CaCO3) läpi sen jälkeen, kun on lisätty hiilidioksidia, jotta kalkkikivi liukenee paremmin.
Vesi desinfioidaan
Vesi on myös desinfioitava, joka voidaan tehdä joko kloorikemikaalilla (kloori, hypokloriitti, klooridioksidi), joilla on pitkäaikainen vaikutus vesijohtoverkossa, tai otsonilla tai UV-valolla. Molemmat ovat tehokkaita desinfiointiaineita, mutta niillä on lyhyempi vaikutusaika. Usein menetelmiä käytetään yhdessä. Sitten vesi on valmista lähetettäväksi järjestelmään. Kun avaamme hanan, saamme nautittavaksemme hyvää ja korkealaatuista vettä.
Faktoja juomavedestä:
Puolet kaikesta juomavedestä on peräisin pintavedestä, kuten järvistä ja joista. Pintavesilaitoksella raakavedelle tehdään seuraavat käsittelyvaiheet: seulonta, kemiallinen saostus, pikasuodatus, biologinen puhdistus hitaalla suodatuksella, desinfiointi sekä emäksisyyden ja pH:n säätö.
Pohjavesi on usein parempilaatuista kuin pintavesi ja tarvitsee siten vähemmän käsittelyvaiheita; ilmaus/hapetus, pikasuodatus, pH-säätö ja desinfiointi. Vesilaitokset käyttävät ns. tekopohjavettä, jossa pintaveden annetaan suodattua sorakerroksen tai vastaavan läpi.
