Lääkkeellisiä kaasuja ja lääketekniikkaa
AGAn suuntautuminen puristettuihin kaasuihin mahdollisti merkittävän kokemuksen ja erityisosaamisen hankkimisen. Osaaminen johti siihen, että AGA alkoi 1920-luvulla kehittää kaasuja ja sovelluksia sairaanhoitoalalle.
Nukutuslaitteiden kehitys
Happea alettiin käyttää 1920-luvulla erilaisissa lääketieteellisissä hoitomenetelmissä, ja tällöin kehitettiin myös uusi nukutuslaite. Ilokaasu, jota käytettiin nukutusaineena 1800-luvulla, otettiin uudelleen käyttöön. Ilokaasua alettiin tuoda Ruotsiin vuonna 1930. Ruotsalaisten lääkäreiden ajatusten pohjalta syntyneet iIokaasunukutukseen tarkoitetut laitteet olivat alku AGAn lääketekniikan kehitystyölle. Vuonna 1936 AGA käynnisti ilokaasun ja karbogeenin (happea, jossa % hiilidioksidia) valmistuksen.
Vilkkulaite rintaleikkauksiin
Vuonna 1934 markkinoille tuotu Spiropulsator oli yhdistetty nukutus- ja hengityslaite. Se nukutti ensin potilaan ja huolehti sitten ilman kierrosta keuhkojen puolesta. Idea laitteeseen tuli n. vuonna 1930 dosentti Paul Frenckneriltä, joka keksi, että AGAn majakoissa käytettyä vilkkulaitetta voitaisiin käyttää ylipainenukutuksiin rintaleikkauksissa.
Keskoskaappi ja happihoito
Vuonna 1938 markkinoille tuli Sedator. Se oli yksinkertainen ilokaasunukutuslaite, jota alettiin käyttää kipujen lievittämiseen synnytyksissä. Keskoskaappien ja happihoidon kehitys alkoi vuonna 1939. Joitakin vuosia myöhemmin rakennettiin AGAn ensimmäiset hengityslaitteet sukeltajille, palomiehille ja lentäjille.
