Laitesukellus

Oletko haaveillut tutkivasi meren salaisuuksia? Yhä useammat hankkivat nykyisin sukellussertifikaatin, joka mahdollistaa laitesukelluksen avovedessä. Laitesukellus on kiehtovaa ja se avaa fantastisen näkymän meren kasvi- ja eläinlajistoon.

Mutta miten sukeltaminen oikein tapahtuu? Sukeltamista voi tehdä kahdella tavalla: Vapaasukellus ja laitesukellus. Ilman apuvälineitä sukeltamisen ennätyssyvyys on 130 metriä, mutta tavallisesti sukeltajat eivät mene kahtatoista metriä syvemmälle ilman laitteita. Sitä syvemmällä vaaditaan sukeltamiseen paineilmalaitteita.

Syvemmälle heliumseoksen avulla
Jos ilmapulloissa on tavallista ilmaa, ei niillä voi sukeltaa syvemmälle kuin n. 20 metriin, koska suuremman syvyyden ulkoinen paine tekee hapesta elimistölle myrkyllistä.

Jos käytetään sopivia laitteita ja muita kaasuseoksia kuin tavallista ilmaa, voidaan sukeltaa pidempään ja syvemmälle. Esimerkiksi Nitrox-kaasuseos, jossa on tavallista enemmän happea ja vähemmän typpeä, sallii pidemmän sukellusajan. Kaasuseokset kuten Heliox ja Trimix korvaavat typen heliumilla, joka mahdollistaa syvemmälle sukeltamisen.

Pääsääntöisesti mitä syvemmälle sukelletaan, sitä enemmän heliumia tarvitaan. Heliumilla on myös huonot puolensa: kaasu virtaa nopeammin ja vaatii siksi tarkempaa sukelluksen valmistelua. Myös pakotettu pintaan nousu voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Helium johtaa lämpöä paremmin ja siksi lisäsuojausta tarvitaan kylmää vastaan.

Valvottu sukellus on turvallisempi
Syvälle sukeltaminen sisältää useita riskejä, jotka sukeltajan tulee tuntea ja hänen täytyy osata sopeutua niihin välttääkseen onnettomuudet. Kaksi toistuvaa vaaraa ovat sukeltajantauti ja typpihumala.

Sukeltajantauti (dekompressiotauti) on tila, joka syntyy kun syvältä noustaan liian nopeasti pintaan. Se seuraa siitä, että kehoon muodostuu kaasukuplia happipullojen happi- ja typpiseoksesta.

Sukeltajantaudin oireita ovat ns. sukeltajankirput, jotka tuntuvat ihon kihelmöintinä. Muita oireita voivat olla hengenahdistus, yskä, voimakas päänsärky johon liittyy pahoinvointi ja oksentelu, kouristukset ja tajuttomuus.

Välttääkseen sukeltajantaudin sukeltaja nousee hitaasti pintaan, pitäen taukoja matkalla ylöspäin. Mitä pidempi ja syvempi sukellus on, sitä hitaammin täytyy nousta ylös.

Typpihumala voi ilmetä, kun henkilö hengittää kaasua jossa on paljon typpeä, tavallisesti liittyen alle 45 metrin syviin sukelluksiin vääränlaisella kaasuseoksella. Typpihumalan oireet ovat samankaltaisia kuin alkoholin aiheuttaman päihtymyksen.

Tavallisia typpihumalan oireita ovat putkinäkö, levottomuus, huimaus, heikentynyt tarkkaavaisuus ja pienentynyt hengitystiheys. Se voi aiheuttaa vaaratilanteita, koska sukeltajan kyky tehdä sukelluksen aikana oikeita päätöksiä heikkenee. Alkoholin aiheuttamista oireista poiketen typpihumalasta ei seuraa ”kankkusta”, päihtymys häviää heti kun paine laskee.

Sekä sukeltajantaudin että typpihumalan riskiä voidaan pienentää huolehtimalla riittävistä turvamarginaaleista sukelluksen aikana. Paras alku on hankkia hyvä sukelluskoulutus, joka antaa sinulle taitoja joita vaaditaan riskien hallinnassa.

Teksti: Max Sihvonen  Kuva: Stefan Hogeborn